Hestian sisäisessä lämmössä. Kreetan kirjoittajamatka 2023

Pääsimme kolmen vuoden koronatauon jälkeen taas Kreetan viehättävään Paleohoran kylään kirjoittajamatkalle. Kurssin nimikkojumala oli vaihtunut Hekatesta tunnetumpaan, kauneuden jumalattareen Afroditeen. Ohjaajaparinani oli toimittaja, sosiaalikasvattaja, sanataideohjaaja Anne Tarsalainen ja matkanjärjestäjänä jo kolmelta aiemmalta matkalta tuttu MatkaPaletti.

Tällä matkalla yksikään jumalista tai jumalattarista ei noussut ylitse muiden. Persefonen opastamana tarkasteltiin nuoruuden viattomuutta ja sen menetystä, matkaa aikuisuuteen. Demeter ohjasi tutkimaan äitiyttä sen kaikkine puolineen. Artemis kutsui joukkoa villinä vuorille vaeltamaan, ehkä vähän kapinoimaankin, ja Hekate auttoi viisaudellaan katsomaan menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Heran raivo mahdollisti omaan kiukkuun ja vihaan kurkistamisen, ja hänen puolisonsa ylijumala Zeus piti huolen niin salamoista kuin vieraanvaraisuudestakin.

Matkan nimikkojumalatar Afrodite johdatti osallistujat syntysijoilleen meren vaahtoon ja seksuaalisuuden saloihin, tällä kertaa matkakumppaninaan tunteiden tulkki, merenjumala Poseidon. Innostivatpa Afrodite ja Poseidon osan porukasta nakurannalle kehollisuutta ja kauneutta monin tavoin tutkimaan.

Vaan ehkä sittenkin yksi jumalatar oli ylitse muiden: Hestia, kodin tulen ja ihmisen sisäisen lämmön jumalatar, keskus, fokus, itse – hän, jonka tulisija oli aikanaan kaikkien jumalien temppeleissä. Kodin tuli oli, jo luolamiesten ajoista lähtien, elinehto, niin lämmön kuin ravinnon kypsentämisen kannalta. Oli kunniatehtävä pitää yllä kodin tulta. Se oli samaan aikaa arkinen ja pyhä. Tänä päivänä kaipauksessa mielenrauhaan, sisäiseen rauhaan, kaipaamme Hestiaa.

Kirjoittajaryhmän kanssa hiljennyimme joka aamu Hestian äärelle, pieneen Mindfulness- tai meditaatiohetkeen. Noissa hetkissä oli yhtä aikaa mahdollisuus olla keskittyneenä itsensä kanssa ja sisarellisessa piirissä toisten kanssa, aamupäivän auringon noustessa ikiaikaisten vuorten ylle, meren kimmeltäessä hiekkarannan tuntumassa. Hestia taisi olla koko matkalla kaiken aikaa läsnä, hiljaisella, kaiken lempeästi lävistävällä tavallaan, isosiskona, joka oli valmis luovuttamaan paikkansa Olympoksen ylimpien joukossa nuoremmalleen, viininjumala Dionysokselle.

Osallistujien joukossa oli tällä kertaa mukana rohkea mies, mikä sai meidät ohjaajat ottamaan jumalhahmojen palettiin myös miehisiä hahmoja. Paikkansa saivat Zeuksen ja Poseidonin lisäksi Haades, Ares, Apollon ja Dionysos.

Matkan aikana kirjoitettiin paljon, toinen ryhmä tavoitteellisemmin omaelämäkerrallista tekstiä, toinen kirjallisuusterapeuttisen idean mukaisesti, omaa elämää ja tunteita tutkien, vaikeitakin kokemuksia kohdaten ja voimaa elämän haasteisiin hakien. Ryhmä imi kiinnostuneena mytologioita ja tietoa jumalhahmoista sekä hyödynsi osuvasti niiden antia inspiraationa oman elämänsä tarkasteluun.

Kiitollisena suljen mieleni sopukoihin muistot tästä matkasta, kaipauksen Libyanmeren turkoosinväriseen hohteeseen, hiekkaan, joka on keskipäivällä niin kuumaa, että polttaa jalkapohjia, ja iltaisin kauniiksi värjäytyviin vuoriin. Kiitos Hestialle, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden olla kotona itsessään, oli sitten missä päin maailmaa tahansa!