Kalevalan päivänä: Runolaulua Vuokkiniemellä ja Vihdissä

Ritva Ketola & Kati Kallio: Anni Denisova. Runolaulun taitaja Vuokkiniemeltä. Vihti: Vihdin Kalevalaiset Naiset ry, 2024.

Näin Kalevala päivänä 28.2.2025 on ilo esitellä 30-vuotiaan Vihdin Kalevalaiset Naiset ry:n kulttuuriteko, kirja Anni Denisova. Runolaulun taitaja Vuokkiniemeltä.

Kauniin sinisistä kansista ja kuvataiteilija Inari Krohnin puhuttelevan grafiikkakuvan takaa avautuu aarreaitta kalevalaiseen maailmaan. Anni Denisova, arvostettu kalevalamittaisen runolaulun taitaja, oli lähtöisin Vuokkiniemen kylästä Vienan Karjalasta. Hän muutti jatkosodan aikana Vihdin Tuohilammelle, jossa eleli sillä tavoin vaatimattomasti, että harva tiesi paikalla asuvasta runoniekasta. Paremmin hänet tunnettiin kalamummona.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kattaa Vihdin Kalevalaisten naisten entisen puheenjohtajan dosentti Ritva Ketolan kirjoittaman pienoiselämänkerran Anni Denisovasta. Sitä pohjustaa kiinnostava taustoitus paitsi runolaulusta myös elämäntavasta Vienassa, siitä luonnon varassa elämisen tavasta, erämaan ja meren kanssa sopusoinnussa elämisen taidosta, josta runot pitkälti ponnistavat. Erityisesti Vienan keskiaika on vaikuttanut vahvasti kansanrunouteen. Vanhan ja uuden uskonnon ainekset saivat siellä sulautua rauhassa yhteen. Loitsuja käytettiin rinnakkain rukousten kanssa.

Anni Denisova, tyttönimeltään Karhuni, oppi runolaulun taidon Vuokkiniemen runopesässä suvultaan ja itse mestarilaulaja Arhippa Perttusen, aikanaan runoja Elias Lönnrotille Kalevalan pohjaksi laulaneen taitajan, pojalta Miihkali Perttuselta, jonka palvelustyttönä hän nuorena toimi.

Kirjan toisen osa on kirjoittanut dosentti Kati Kallio. Se koostuu Anni Denisovan esittelystä runolaulajana ja hänen laulamiensa kalevalaisen runolaulun tyyppien ja teemojen esittelystä. Yli kolmekymmentä runolaulua on litteroitu ja taustoitettu. Tämän myötä runolaulu avautuu vielä elävämpänä ja helpommin lähestyttävänä kuin Kalevalassa tai Kantelettaressa, myös sen myötä, että jokaisella laulajalla Denisovaa myöten oli lauluista omia versioitaan.

Marian virressä kalevalaisuus ja kristillinen perinne yhdistyvät, kuvatakseen juuri tuota vanhan ja uuden perinteen limittymistä. Marian virsi eli Luojan virsi eli Marjavirsi oli karjalankielisen alueen merkittävin kristillinen kalevalamittainen runo. Denisovan versiossa on paljon sävelmää koristelevia kurukuvioihin eli melismoihin liittyviä ha-, he- ja ho-tavuja.

Marjan’i mäjeltä huuti,

puolukain’i(hi) kanka(h)alta:

”Tule sie neiti poimenaha,

tinarinta riipomaha

ennen kuin e(he)tona syöve,

ma(ha)to musta muikkovauve.”

Runoaihelmien teemoissa näkyy vahva yhteys luontoon ja siitä elannon saamiseen: lypsäjän virsi, karjavirsi ja karhunkaatovirsi. Toisaalta näkyy se, miten runolaulu on kulkenut osana ihmisten elämää ja auttanut elämänkulun siirtymävaiheissa, esimerkiksi häälauluissa Kokkovirsi ja Tulovirsi sekä Vävyn virsi. Löytyypä oma virtensä niin kehdon keinuttamiseen kuin juopollekin.

Runsaat valokuvat niin Vuokkiniemeltä kuin Vihdistäkin elävöittävät kirjaa.

Ketolan ja Kallion kirja tarjoaa inspiroivaa materiaalia sekä taustatietoa kalevalaista mittaa hyödyntävään kirjallisuusterapiatyöhön. Paitsi elämän suuria siirtymävaiheita helpottamaan, voisiko loihtia voimalaulun lomalta töihin paluun avuksi, kodin kevätsiivouksen tai vaikkapa tilinpäätöksen teon siivittämiseksi. Entäpä runolaulu kuolinpesän tyhjennykseen tai lapsen ensimmäisten itsenäisten juhlien mahdollistajaksi, kalevalamitalla tai ilman?

Ketolan ja Kallion kirja tosiaan tuo runolaulun lähemmäs tätä aikaa ja kotikulmiamme. Kenties muitakin runoilevia kalamummoja ja -papparaisia elelee lähellämme, mutta emme heitä kiireeltämme huomaa.