Uudelleenkirjoitettu. Kokemus yksilöllisestä kirjallisuusterapiaprosessista

Linda K.

”Aloitan kirjallisuusterapiassa.” Näin kerroin ystävälleni ja tunsin pienen ylevyyden tunteen sisimmässäni. Nyt ajateltuna tämä lähinnä naurattaa, sillä mielikuvani sain heittää romukoppaan. Mielikuvissani luimme klassikoiksi muodostuneita teoksia ja käsittelimme niiden aiheita älykkäin sanankääntein, toisinaan tuotin mieltä sykähdyttäviä tekstejä ja terapeuttini taputti käsiään yhteen. Nyt voin tuota kuvitelmaa jo katsoa etäämmältä ja kiittää itseäni mahtavasta mielikuvituksesta ja samalla pyöräyttää silmiäni teatraalisuudelleni.

Terapeuttini sohvalla istuessani nopeasti huomasin, että todellisen työn joudunkin itse tekemään. Mielen syövereistä pulppuavat muistot, kokemukset ja ajatukset käsiteltiin siinä tahdissa kuin se kulloinkin minulle oli tärkeää ja niillä menetelmillä, jotka minua puhuttelivat. Terapeuttini osasi ojentaa oikeat työkalut ja esittää oikeat kysymykset, haastaa omia ajatusmallejani ja rohkaisi tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. En saanutkaan valmiita vastauksia ja neuvoja enkä löytänytkään itseäni mielikuvani kaltaisesta tilanteesta. Ymmärsin, että siinä sohvalla muokkaankin oman elämäni käsikirjoitusta, en käsittelekään muiden klassikkotekstejä, vaan luon omani.

Sainhan minä senkin hetken, kun klassikkoteos kaivettiin hyllystä! Sinä kyseisenä päivänä oli äärimmäisen väsynyt enkä jaksanut puhua. Kuin pienelle lapselle terapeuttini luki minulle tarinoita Kalevalasta, miten maailma syntyi ja mikä oli Ainon kohtalo tarinassa. Miten oudolta se tuntui, että toinen lukee nyt aikuiselle ihmiselle. Tämä oli kuitenkin itselleni merkityksellinen hetki, sillä se oli samaan aikaan turvallisuutta tuova, mutta samalla koin itseni haavoittuvaiseksi. Löysin Ainon tarinan avulla oivalluksia ja saimme väsyneeseen mieleeni puhallettua eloa. Jälkikäteen olen monesti ajatellut, miksei aikuisille lueta enemmänkin iltasatuja. Tarinalla, runolla tai millä vain tekstillä voi olla voimauttava vaikutus ja se voi sanottaa sisällä jotain sellaista, mitä itse ei vielä osaa.

Olen saanut rohkeutta tarttua itsekin kynään ja löytänyt itselleni kanavan, jonka kautta voin purkaa tuntemuksiani sanoiksi. Kynä antaa minulle mahdollisuuden muotoilla kipuni paperille. Sanat purkavat kirjain kerrallaan mieleni umpisolmuja, ja saan vapauden muotoilla tunnot siihen muotoon kuin itse haluan. Kynä on työkalu, jolla voin keskustella sisimpäni kanssa tai heittää vapaaksi maailmalle jotain sellaista, johon joku toinen saa tunneyhteyden.

Ovatpa sanat kirjoitettuja tai lausuttuja, on niillä suuri voima. Tämän voiman olen omassa terapiassani löytänyt ja siitä olen erittäin kiitollinen. Suuri voima vaatii viisautta, ja lupaan käyttää tätä voimaa vain hyvään.

Terapia on ollut minulle kuin pyyhekumi. Elämäni varrella olen mieleeni tiukoin, tummin tikkukirjaimin kirjannut osaamattomuuteni, tyhmyyteni ja ulkopuolisuuteni. Pyyhekumin lailla terapia on tämän tekstin pyyhkinyt mieleni paperilta. Eihän se teksti kokonaan katoa, mutta sen päälle olen saanut pehmein, kauniin kirjaimin kirjata kyvykkyyteni ja älykkyyteni, olen tehnyt itseni näkyväksi, itselleni.

—

Teksti on julkaistu alun perin 11.5.2021 Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen verkkosivuilla www.kirjallisuusterapia.net

Kuva Linda K.